-JT- 8 Päivä Vihdoinkin Aurinkoa :-)

Närpiö-Pori-Rauma 175km ka 22.7km/h
Aamu oli kelin ja kropan puolesta ankea, eikä yöllä tullut hälytys Närpiön paloasemalla parantanut olotilaani. Pomppasin sängystä varmaan metrin ilmaan kun hälytys tuli ja hetken mietin kuka, missä ja milloin. Kokonaisuutena nukuin yön kumminkin yllättävän hyvin. Normaali aamutoimet ja extra-annoksen valkovaseliinia paksujen poskien väliin laiton jälkeen, eikun Närpiöstä 8 tielle ja taas puskemaan vastatuuleen. Lyhyet pyöräilyhousut ja päälle vedetyt pitkät pyöräilyhousut pehmittivät kivasti kipeytynyttä takamusta. Satulaan ei enää hypätä, siihen asetutaan, asetutaan erittäin varovasti.
Vauhti oli todella hidasta puuskittaisessa ja kosteassa vastatuulessa, ajattelin positiivisesti onneksi ei sada.. No niimpä. Sitten alkoi vesisade joka oli onneksi aika kevyttä edelliseen päivään verrattuna ja sitä kesti vain hetken. Närpio-Pori väli oli tylsähkö ja pitkä. Jälleen kerran hyvä muistutus siitä kun asetat päivä tavoitteen, niin jaa se lyhyempiin tavoitteisiin. Kun sen saavuta, niin mieti kuinka paljon olet edennyt ei sitä kuinka paljon on viellä edettävää. Ajattelin välillä että ompas pitkä matka ja se teki siitä viellä pidemmän. Muistelin että ennen Poria on komea tuulimylly ja meneväni siihen tutustumaan. Huomasin saapuvani Poriin josta iloitsin, mutta en ollut nähnyt mitään tuulimyllyä. Poriin saapuessa armon aurinko alkoi paistamaan ja fiilis muuttui sen myötä. Ajelin Poria ympäri katsellen paikkoja ja sitten perussetille eli torille kahville. Kävin myös esittäytymässä tori parlamentille.
Matkaan taas, nyt mieli oli iloinen. Aurinko paistoi ja tuuli oli hieman tyyntynyt siis Rauma kohti.
Ajoin suoraan vanhaan kaupunkiin, cruisailin siellä ihaillen taloja ja kauniita kapeita kivikujia. Mielettömän hienoa ja sielu lepäsi. Minusta tuli Rauma fani :-)
Olisin halunnut käydä syömässä Suomen Master Chef kisan voittajan ravintolassa, mutta hikisenä pyöräilyasussa olisin ehkä saanut pahoja katseita. Siispä Amarillon terdelle syömään kana cesarisalaatti lasi valkkaria ja puhelu Rauman palolaitokselle jonne pääsin yöksi. Sain mielettömän lämpimän vastaanoton ja oli kuin "kotiinsa" tullut. Kiitos Mikko vieraanvaraisuudesta :-) Saunomisen jälkeen kolleegat suosittelivat että kävisin sillä perinteisellä yhdellä Poroholman leirintäalueella. No kävinhän minä yhdellä (toista) Juttelin aivan mahtavien Raumalaisten kanssa joten ilta oli ikimuistoinen ja Rauman murre on aika huippis.
Siitä syystä päivittelen eilisen tapahtumia vasta nyt samalla mutustellen suolaista aamupalaa. Tästä suuntana Turun saaristo, siis taas luvassa lisäkilometrejä reitille, mutta uskon että se kannattaa. 

Kuva 1. Merikarviankosken ylittävä vanha 8 tien arkkitehtoonisesti kaunis kivisilta.

Kuva 2/3. Tori parlamentti kokoontuu.

Kuva 4. Vanhan Rauman idylllisiä pikkukujia.

Kuva 5. Kolleega Mikolle kiitos ystävällisyydestä. :-)